maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kun pentu kasvoikin isoksi: vinkkejä kisauran aloittamiseen

Viime kuussa vuoden täyttänyt Tapio kävi tänään elämänsä ensimmäisissä agilitykilpailuissa Agility Akatemian hallilla Vantaan Kivistössä. Helpossa supermöllien luokassa on hyvä aloittaa kisaura nuoren koiran kanssa, kun valmistautuminen on kunnossa. En alunperin ajatellut viedä Tapiota vielä kisoihin, koska kiire ei ole mihinkään, mutta loppujen lopuksi nämä tulivat melko hyvään saumaan. Minäpä kerron miksi!

Sekä tokon että agilityn puolella valitsen ensimmäiseksi kisapaikaksi mielellään paikan, joka on koiralle jo ennestään tuttu. Tuttuus helpottaa myös ohjaajaa, sinne osaa perille ja tietää missä mitäkin on, joten sellaisia asioita ei tarvitse ihmetellä ja jännittää. Voi keskittyä rauhassa olennaiseen. Nyttemmin jo edesmenneen kelpie Rumon kanssa tokouran koitokset taktikoitiin paikoissa, joissa Rumo oli tottunut kisaamaan agilitya - eli se tiesi, että nyt ollaan jännän äärellä ja nyt on hyvä menomesta. Pelkkä paikka viritti sen hyvään mielentilaan!

Joten Tapionkin kanssa mentiin ekoihin kisoihin hallille, jossa se on koko talven treenannut. Pohja, esteet ja puitteet muutenkin ovat tuttuja. Haasteena oli se, että hallilla olikin yhtäkkiä normaalia huomattavasti enemmän ihmisiä ja koiria, joihin Tapio ei ole niin tottunut. Se on kuitenkin pienestä pitäen pyörinyt aina välillä kisapaikoilla mukana totuttelemassa urheilujuhlan tuntuun. Suosittelen siis, että ennen ensimmäisiä kisoja koira kävisi mielellään joko nimenomaisella pääkallopaikalla tai vaihtoehtoisesti muissa tapahtumissa tutustumassa sykkeeseen. Kuulutukset ja kaikki muu härdelli ympärillä voi tulla yllärinä, jos ei ole koskaan käynyt tunnelmaa nuuhkimassa.

Tapio otti treeneissä tuntumaa Kivistön hallin pohjaan

Osaamisen puolesta koira on mielestäni valmis kilpailemaan sitten, kun se osaa kisoissa vaaditut asiat varmasti rutiinilla ja vielä vähän enemmän. Tapio kilpaili tänään radalla, jossa oli pelkkiä hyppyjä ja putkia, hyppykorkeus 30cm. Se on viime aikoina hypännyt 35cm rimoja ja muutaman kerran 40cm, joten korkeus sinänsä oli helppo. Ennen kisoja otettiin supermöllihenkinen radanpätkä kolmekymppisillä rimoilla, jotta meillä molemmilla on tuntuma tekemiseen ja vauhtiin siinäkin korkeudessa. Aiemmin on treenattu vähän teknisempiä kikkailuja jonkin verran, mutta nyt kisojen alla keskityttiin irtoamiseen ja estehakuisuuteen, koska siitä on enemmän hyötyä supermölleissä.

Valmistellessani koiraa tokokokeisiin haluan, että se kykenee suoriutumaan 10 pisteen arvoisesti joka liikkeestä rutiininomaisesti, varmasti osaten ja tietäen mitä tekee. Jos se onnistuu vaan välillä, se ei vielä osaa asiaa. Ei pidä treenata, kunnes se menee oikein, vaan kunnes se ei voi mennä väärin. Koetilanne on kuitenkin aina vaikeampi, siellä virheen mahdollisuus kasvaa. Keskeneräistä koiraa on epäreilu viedä kokeeseen, joten koirani osaavat luokan mieluiten etu- ja takaperin, useamman kerran putkeen palkatta ennen ensimmäistä koetta. Rumo aikoinaan treenasi kahdessa viikossa alokasluokan uuteen uskoon ja tein sillä ennen koetta treenejä, joissa kävimme koko setin läpi kahdesti kokeenomaisesti ilman mitään välipalkkoja tai taukoja. Kokeessa Rumo otti luokkavoiton 199/200 pisteellä, se yksi piste tippui etujalan liikahtamisesta liikkeestä seisomisessa - olin treenannut lähinnä yksin ilman avustajaa joten en tiennyt, että meillä oli sellainen ongelma...... Mitä opin? Jatkossa avustaja tai kamera niihin tilanteisiin, kun koira on selän takana!

Kilpailurutiinit kannattaa tuoda hyvissä ajoin treeneihin mukaan. Jos aina vie koiran vapaana lähtöön, mites sitten kisapaikalla, kun sen tarvitsisikin olla hihnassa? Tokossa taas liikkeiden välit on aivan yhtä tärkeä opettaa koiralle kuin itse liikkeetkin, siinä tulee siirtymisiä ja liikkeenohjaajan käskyjen odottelua. Jos niitä ei ole harjoitellut, koira voi olla aika hämmentynyt kun yhtäkkiä ei hetkeen tehdäkään mitään ja sitten sen keskittyminen tipahtaa. Kisoissa tarvittavia rutiineja ja toimintamalleja kannattaa miettiä etukäteen ja harjoitella sen mukaan. Jos laji on itsellekin sen verran uusi, ettei ole kilpailuissa käynyt eikä tiedä tarkalleen, mitä siellä tapahtuu, käy katsomassa livenä!

Mutta mites se Tapion kisauran korkkaus meni? Reaktiivinen malilapsi otti aika isosti kierroksia toisista koirista, aivan kuten oletinkin, mutta suhtautuminen selvästi rentoutui päivän edetessä. Tilanne ei siis ollut liian vaikea ja oppimista tapahtui. Radalle päästyään Tapio tiesi mikä homma. Keskeneräisyys erityisesti fysiikassa näkyi jonkin verran tekemisissä, rutiini esimerkiksi hyppäämiseen tietyissä tilanteissa ei ole vielä luissa ja ytimissä, joten aikaa paloi pieneen hämmentelyyn. Kokonaisuutena tekeminen oli kuitenkin sujuvaa ja oikeansuuntaista, uusi tilanne ei saanut kuppia keikahtamaan nurin ja Tapio teki hienosti parhaansa. Se riitti virheettömään rataan. :) Mainio ensikisa siis! Nyt taas tietää paremmin, miten lähteä jatkamaan eteenpäin.


A post shared by Janni Kröger (@jannikroger) on

lauantai 15. huhtikuuta 2017

ARVONTA! Voita ilmainen kraniosakraalihoito kotikäyntinä

Lujasulan Facebook-sivulla on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa ilmaisen kraniosakraalihoidon. Ihmiselle tai eläimelle, kuinka vaan, ja kotikäyntinä! Alueena koko Suomi edellyttäen, että perille pääsee jossain määrin näppärästi joko autolla Vantaalta tai lentäen Helsinki-Vantaalta. Osallistumisaikaa pe 21.4 asti, arvonta suoritetaan lauantaina.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Ajatuksia hyvistä treeneistä


Meidän viikonloppuun on mahtunut monta hyvää treeniä! Avasimme maastokauden esineruutuharjoituksen merkeissä, tottistelimme pariinkin otteeseen ja kerkesimme pyörähtää myös agilityhallilla treenimässä. Aktiivisten harrastuskoirien kanssa tulee tehtyä useampi treeni viikkoon, mentaalivalmentaja Minna Marshin viisaita sanoja lainatakseni: tavoitteellinen elämä on prosessiin suostumista. Laadun tulisi kuitenkin aina olla määrää tärkeämpi kriteeri, mestareita ei tehdä vähän sinne päin ja on koiralle epäreilua mennä puolivaloilla. On turha vaatia koiralta täyttä panosta, jos itse tekee puolivillaista.

Miten siis huolehtia siitä, että jokainen treeni on hyvä ja vie tekemistä eteenpäin?

Suunnitelmallisuudesta on paljon hyötyä, sekä treenien jaksottamisen ja aikatauluttamisen suhteen, että treenien sisällön osalta. Kun listaa paperille kehityskohteita ja harjoitusideoita, on kokonaisuus usein helpompi hahmottaa ja tulee tehtyä järkevämpiä juttuja. Itse pyöritän päivätyön, yrittäjyyden, omien treenien ja koirien treenien hilpeää sekamelskaa ja ilman etukäteen suunnittelua ei tulisi varmaan mistään mitään. Mietin aina viikkoa vähän valmiiksi, katson sopivat välit treenihetkille ja lepohetkille. Tilanteet muuttuu ja sitten pitää vähän joustaa, mutta jonkinlainen runko on kätevä olla olemassa.


























Joskus se muuttuva tilanne voi olla esimerkiksi oma tai koiran sairastuminen ja sitten mennään sillä mitä on. Jos tarvitsee pitää syystä tai toisesta taukoa, sekin täytyy osata tehdä. Tavoitteet eivät koskaan saa mennä terveyden ja hyvinvoinnin edelle. Jos motivaatio on täysin hukassa ja stressi harmaannuttaa tukan trendikkään hopeaksi, pidä breikki! Lepopäiviä täytyy muistaa pitää muutenkin, mutta kevyemmät jaksot ja treenitauot tulevat myös toisinaan tarpeeseen.

Mutta sitten kun treenataan, treenataan kunnolla! Itse olen ihan tietoisesti opettanut itselleni keskittymistä siihen, mitä teen. Ennen kuin otan koiran autosta, mietin mitä menen tekemään ja sitten teen treenin täysiä koiralle, tehden koko ajan yhdessä ja aktiivisesti koiraan päin. Kentälle ei mennä haahuilemaan, mietiskelemään eikä juoruilemaan. Siellä treenataan. Erityisesti nuoren tai muuten kokemattoman koiran kanssa on tärkeää rakentaa sille mielentilaa ja oikeanlaisia ajatuksia treenihetken suhteen (tästä lisää juttua myöhemmin!), silloin vatuloinnille ja haaveilulle ei ole juuri tilaa.

Minua motivoi erityisesti kehityksen näkeminen. Edistysaskeleita on helppo tarkastella jälkeenpäin kuvien tai videon välityksellä, joten ota kepo mukaan kentän laidalle kameran kanssa. ;) Osaavasta treenikaverista on myös hyötyä tekemisen kannalta, varsinkin paljon yksin treenaavalle toinen silmäpari on usein iso apu. Omiin treeneihin voi saada kavereilta hyviä ideoita, mutta yksin tahkomiseen voi inspiraatiota kaivaa myös Youtubesta tai blogeista. Google laulamaan, kyllä löytyy. Suosittelen lämpimästi myös uskallusta kokeilla ihan uusia juttuja, mene epämukavuusalueelle ja tee siten mukavuusalueesta vähän isompi. Harvoin tekemistä saa täysin rikki itsenäisellä ajattelulla ja uusien asioiden kokeilemisella, eihän sitä tiedä mikä toimii ennen kuin testaa.

Hektisen elämän keskellä tuntuu joskus raskaalta virittää itsensä hyvään moodiin ja tehdä täysiä päätyyn asti, mutta sitten mietin esimerkiksi näitä kahta asiaa:
1. olenko koskaan katunut tehtyä treeniä
2. haluanko olla keskinkertainen

Kehitystä kohti!



Nyt on malikaksikolla taas öljyt jiirissä, Nutrolinia saa yhteistyökumppanimme Marin kautta: Team Snowcoyote's

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Viikonlopputarjous!

Tänä viikonloppuna perjantaista sunnuntaihin kranioajat 50€ kotikäyntinä, samalla keikalla useammasta hoidettavasta 10€ alennus per toinen, kolmas jne hoidettava. Yhteydenotot sähköpostitse janni.kroger(at)gmail.com, vastaan nopeasti. :) Pk-seutu & Vantaan lähialueet.

Vilkaise myös Ticon hoitokokemus.


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Tyytyväisiä asiakkaita



Asiakkaat tekevät yrityksen ja hyvä tukijoukko tsemppaa yrittäjää eteenpäin. Joskus nämä tyypit löytyy samasta paketista. Iso kiitos luottamuksesta ja kepeitä askeleita eteenpäin. 

perjantai 3. maaliskuuta 2017


Jatkossa linkitän puljun fb-sivuille tänne julkaistut artikkelit, joten seuraaminen on sitä kautta helppoa. :) Tekstejä valmistellessani selasin vanhoja treeni- ja kisavideoita, enkä malttanut olla poimimatta joitain jo nyt näytettäväksi. Jokunen lempparipätkä, olkaa hyvä!

0, sij. 2 & 0, sij. 1, sert





torstai 2. maaliskuuta 2017

Agilitya tukeva harjoittelu

Agility on vaativa laji koiran fysiikalle. Hyvä peruskunto ei vielä riitä kovin pitkälle, on oltava nopeutta, voimaa, kropanhallintaa. Tarvittavat ominaisuudet toki kehittyvät siellä agilitykentällä, mutta niitä voi ja kannattaa harjoittaa myös muualla. Fysiikan lisäksi lajiosaamista voi rakentaa paremmaksi muualla kuin lajitreeneissä eikä mahdollisuutta kannata jättää käyttämättä. Monipuolisuus on aina hyvästä.

Agilityradalla koira tekee monta kiihdytystä, jarrutusta ja käännöstä. Juostessaan toisen koiran kanssa tai pallon perässä metsässä koira tekee paljon samoja liikkeitä kuin radalla. Monipuolisessa maastossa kovillakin nopeuksilla liikkuminen onkin erinomainen tapa rakentaa kuntoa kisaradoille. Kiihdytykset tasamaalla, hangessa, metsänpohjassa tai vaikka ylämäkeen kehittävät tehokkuutta voimantuottoon. Lajinomaisempaa treeniä voi tehdä vaikkapa siellä metsässä kierrättämällä koiraa puiden ympäri, samalla saa harjoiteltua teknisiä yksityiskohtia ja ohjauksen lukemista. Ei ohjaustekniikka- tai ratatreeniin aina esteitä tarvita!

Hyvä tasapaino, tietoisuus omasta kropasta ja sen hallinta on myös tärkeää. Tasapainotreeniin löytyy markkinoilta palloa ja tyynyä, mutta vähemmälläkin välineurheilulla pääsee halutessaan pitkälle. Kropanhallintaa kehittävien temppujen harjoittelu tarjoaa myös hyvää aivojumppaa koiralle. Takaosan hallintaa ja kropan kokoamista voi treenata helposti peruuttamalla, josta on hyötyä myös tottistreeneihin. Asennonvaihdot tokon kauko-ohjauksen tyyppisesti on myös hyvää perusjumppaa. Innokas temputtaja opettaa koiralleen näppärästi vaikka mitä jalkojen nostoja, etu- tai takaosan ympäri pyörimistä, ryömimistä, kierimistä,....


Aivoja ja kroppaa saa rassattua myös kävelyttämällä koiraa rauhallisella tahdilla hangessa, metsänpohjassa tms vaikeammassa maastossa tai mäkeä ylös ja alas. Kun ei pääse loikkimaan ja rymistelemään eteenpäin, vaan täytyy kävellä, koira joutuu eri tavalla keskittymään askeleisiinsa ja tasapainoon. Ylämäkeen kiipeäminen kehittää takaosan voimaa ja hallintaa, alamäkeen laskeutuminen taas etuosaa.

Teen jonkin verran lajiosaamista tukevaa "sileän" treeniä, eli agilityelementtejä ilman esteitä. Puiden tai muiden kelpoisten kohteiden kierrätys on yksi niistä, mutta muutakin tulee tehtyä. Tottispuolella tarpeellinen eteenmeno on hyödyllinen liike myös agilitykoiralle. Irtoamista ja täysiä juoksemista on kätevä harjoitella myös esteittä ja se on helppo toteuttaa. Palkka kentän päätyyn ja koira perään! Samalla saadaan rakennettua sitä nopeutta ja kiihtyvyyttä. Etupalkalle irtoamisen opetan mieluiten muutenkin ilman esteitä, irtoamisen perusteita ei tarvitse sotkea esteharjoitteluun ja ne esteet menee iisimmin, kun eteenmenokäsky ja tietoisuus odottavasta palkasta on vahvempana mielessä.

Palkkautumisen harjoittelu ja leikki on yksi osa tukevaa harjoittelua, vaikkakin toki enimmäkseen pentujen hommaa. Leikkitreeniin tosin ei ole yksikään koira liian vanha, hyvää leikkiä kannattaa ylläpitää ja vahvistaa! Tästä lisää juttua myöhemmin. :)

Kontaktit vaativat sellaista teknistä osaamista, jota joutuu hiomaan aikalailla ja usein sitä onkin kätevä tehdä myös ilman niitä kontaktiesteitä. 2on2off-treeniä saa tehtyä pitkälle opettamalla millä tahansa tasolla, kirjapinolla, laatikolla, että takaosan täytyy olla eri pinnalla kuin etuosan. Juoksaritreeniäkin voi jonkin verran tehdä ilman esteitä, riippuu toki valitusta tavasta työstää juoksukontakteja. Eteen irtoaminen ja täysiä suoraan juokseminen ovat joka tapauksessa hyödyllisiä asioita opettaa, mutta senkin treenin voi siirtää lankulle (ja myöhemmin puomille) tai koiralle voi lähteä opettamaan ajatusta tassujen osumisesta tietylle alueelle esimerkiksi boksin tai pyyhkeen avulla.

Loppujen lopuksi tekemiseen voi vaikuttaa aika paljonkin käymättä esteillä ollenkaan, taitoja ja kuntoa saa viriteltyä mainiosti silloinkin, kun hallille ei ehdi kovin usein. Vain mielikuvitus on rajana. Kunhan muistaa myös levätä!